Harjoittelin joskus intensiivisesti karatea tyylisuunnassa, jonka oli perustanut amerikkalainen Paul Arel. Hän oli 1950-luvulta lähtien opiskellut syvällisesti perinteisiä japanilaisia sotataitoja ja oli ollut muun muassa USA:n merijalkaväen lähitaistelukouluttajana ennen ryhtymistään yksityisyrittäjäksi.
Eräs Arelin tunnuslause oli: ”We are the good guys.” Niin amerikkalaiselta kuin lausahdus kuulostaakin, sen pohjana oli toisaalta myös bushido, Japanin samuraiden eettinen koodisto.
Sanotaan, että karatessa ei ole ensimmäistä lyöntiä. Jokainen tekniikka alkaa torjunnalla. Karaten harjoittaja ei saa hyökätä, hän voi ainoastaan puolustautua. Itsepuolustuksen idea onkin vahvasti esillä kaikissa itämaisissa taistelutaidoissa, ja sillä perustellaan saleilla opeteltavan väkivallan eettinen korkeatasoisuus.
Tosiasiassa samurait eivät ole koskaan olleet erityisen jaloja, vaan he olivat raakoja ammattisotilaita. 1930-luvulla, jolloin vanhat taistelutaidot kehittyivät uuteen kukoistukseen ja karate levisi länsimaiseen tietoisuuteen, militarismi Japanissa nousi vyöryen esiin. Nankingin verilöylyssä 1937 japanilaiset harjoittelivat perinteistä miekankäyttötaitoa oikein urakalla muista julmuuksista puhumattakaan.
Barack Obaman operaatio Osama bin Ladenin eliminoimiseksi toteuttaa amerikkalaisten käsitystä puolustautumisesta. Sitä voisi nimittää laajennetuksi itsepuolustukseksi. Jotta puolustautuminen olisi kyllin tehokasta, on joskus ryhdyttävä hyökkäykseen ja varmistettava strategiset asemat. Tätä ideaa USA on toteuttanut koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan ympäri maailmaa. Bin Ladenin tappaminen on tietenkin myös kosto.
Usein ajatellaan, että itsepuolustus oikeuttaa voimakeinot. Näin ei kuitenkaan ole. Väkivalta on väkivaltaa, ilman lievennyksiä. Sen, joka siihen ryhtyy, on elettävä päätöksensä kanssa. Lukemattomat sodan veteraanit voivat kertoa painajaisistaan, vaikka tappamisen oikeutus on heille moneen kertaan perusteltu ja siunattu.
Kerran harjoittelimme salilla puolustautumista aseita vastaan. Muuan amerikkalainen ohjaaja käski tehdä sellaista, josta Suomessa saisi ehdottoman vankeustuomion mutta joka USA:ssa lienee perustavia kansalaisoikeuksia: pistoolin riistämisen jälkeen hän käski ampua hyökkääjän.
Kuulostaa ontuvalta vedota lainsäädäntöön, kun joissakin maissa yksilöllä on varsin laajat oikeudet voimankäyttöön. Sotarikostuomioistuimet ovat irvokkaita näytöksiä, joissa yritetään saada oikeutta maailman perimmäistä pahuutta vastaan.
Laulussaan Devils And Dust Bruce Springsteen kuvaa jalkaväkisotilaan kokemusta Irakin sodasta ja tuo kouriintuntuvasti esille, että raakuuteen ja silmittömään tappamiseen ajaa pelko. Hän on tavoittanut psykologisen oivalluksen: luultavasti pelko kätkeytyy kaiken väkivaltaisen käyttäytymisen taustalle. On surullista ja järkyttävää, miten muu maailma saa kokea nahoissaan yhä uudestaan amerikkalaisten kollektiivisen pelon.