Jotkut skitsofreenikot ja pikkuaivojen vauriosta kärsivät potilaat eivät pysty erottamaan omaa kosketustaan vieraan kosketuksesta. Heiltä onnistuu esimerkiksi itsensä kutittaminen.
Tällainen on kuitenkin hyvin harvinaista. Tavallisesti me tiedämme hyvin selvästi kuka koskettaa: olenko se minä itse vai joku toinen.
Kosketus on perustava aistijärjestelmä, joka kehittyy kohdussa ennen muita aisteja. Eikä se ole vain yksi aisteista vaan ihmisenä olemisen perusehto. Näin toteaa amerikkalainen neurobiologi David J. Linden kirjassaan Touch (2015).
Romanialaisten lastenkotien lapset elivät 1980–90-luvulla järkyttävissä olosuhteissa hoitavan kosketuksen puutteessa. Heidän kasvunsa hidastui ja he kehittivät neurologisia pakko-oireita, joiden haitat ulottuvat aikuisuuteen asti. Myöhemmin huomattiin, että päivittäinen tunninkin mittainen kosketusta sisältävä hoito saattoi korjata tilanteen.
Aikuiset eivät toki menehdy kosketusvajaukseen. Kysymys on kuitenkin niin perustavasta tarpeesta, että voi hyvin kysyä, onko meillä varaa olla ilman. Elävätkö esimerkiksi yksinäiset vanhukset kosketuksen puuttuessa ihmisarvoista elämää.
Linden kuvaa kirjassaan selkeästi ja seikkaperäisesti tuntoaistin neurologisen perustan. Erityyppiset reseptorit välittävät erilaista tietoa, ja aivoissa aistimukset saavat merkityksen, jota säätelevät monitahoiset emotionaaliset prosessit.
Jos koehenkilö katsoo elokuvaa, jossa rakastavainen pari suutelee ja hyväilee toisiaan, hänen aivokuorellaan aktivoituvat samat alueet kuin silloin, jos hän itse olisi suutelemassa ja hyväilyn kohteena.
On erikoista havahtua tuntoaistin tärkeyteen, kun on elänyt kosketuksista köyhässä suomalaisessa kulttuurissa. Minulle on käynyt sillä tavalla.
Koetan avautua päivältä entistä enemmän ruumiillisten tuntemusten ja toimintojen kautta, ja minulla on melkeinpä sellainen tunne, että ruumis on ihmisen sielu. Siksi siitä tulisi pitää hyvää huolta.
Mutta muutos ei ole yksinkertainen. Koska kosketus on myös sosiaalinen aisti, se edellyttää tilannesidonnaista vuorovaikutusta ja vastapuoli tulee ottaa huomioon hienovaraisesti.
Ei voi vain yksinkertaisesti päättää, että tulevaisuudessa kosketan useammin. Omaa suhdettaan koskettamiseen on hyödyllistä tutkia mielessään ja vaihtuvissa tilanteissa.
Kosketus voi välittää ystävyyttä, myötätuntoa, avunantoa, hoitamista, rohkaisua. Monissa Lindenin selostamissa tutkimuksissa on havaittu arkisen koskettamisen selvät vaikutukset.
Asiakastaan tahdikkaasti koskettava tarjoilija saa paremmat tipit. Potilastaan koskettavaa lääkäriä pidetään myötätuntoisempana ja hänen hoitotuloksensa ovat paremmat kuin sellaisen kollegan, joka ei lainkaan kosketa. Toisilleen runsaasti halauksia ja yläfemmoja jakava koripallojoukkue alkaa menestyä aiempaa paremmin.