Miksi onnentunne on kovin vaikea tavoittaa mutta ahdistuneisuus valtaa mielen helposti ja pyytämättä? Miksi me länsimaiset ihmiset keskellä ainutlaatuista hyvinvointia ahdistumme ja masennumme? Emmekö vain voisi olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on.
Kiehtovassa teoksessaan Pelosta sekaisin Scott Stossel esittelee ahdistuneisuuden kulttuurihistoriaa, kuvailee psykologista ja neurologista tutkimusta ja kertoo omasta varsin vaikeasta, monitahoisesta ahdistuneisuushäiriöstään. Natasha Vilokkisen erinomainen suomennos on myös terminologialtaan tarkka.
Kyky ahdistua on koodattu ihmisen geeneihin. Se on lajikäyttäytymisen luonnollinen osa, ja esimerkiksi apinayhteisöissä sen myötä rakentuu turvallinen hierarkia. Jos olet heikompi lauman jäsen, parempi ahdistua ja väistyä kuin hakeutua konfliktiin ja tulla karkotetuksi porukasta.
Geneettinen valinta on toki suosinut rohkeita ihmisiä mutta toisaalta myös ahdistuvia yksilöitä, joiden edellytykset selviytyä uhkaavissa olosuhteissa saattavat olla paremmat.
Ahdistuneisuuden tutkimus edistyi paljon toisen maailmansodan aikana. Lontoon pommituksissa ”neurootikot” osoittivat ”hämmästyttävää tyyneyttä” ja toimivat yhtä neuvokkaasti kuin terveet kanssaihmisensä. Theresienstadtin keskitysleirille joutunut lääkäri V.A. Kral totesi, että leirin poikkeuksellisissa oloissa ei puhjennut yhtään uutta fobia-, neuroosi- tai ahdistustapausta.
Todellinen pelko saa ahdistuksen väistymään.
Atlantic-aikakauslehden päätoimittajana työskentelevä Stossel on itse käyttänyt psyykenlääkkeitä vuosikymmeniä. Hän selostaa laveasti, miten psykiatrinen diagnostiikka on kehittynyt rinnakkain lääkebisneksen kanssa. Esiin tulee laajamittaisen lääkkeidenkäytön haittoja, mutta myös se, että lääkkeiden kehittämisen myötä on selvinnyt psyykkisten häiriöiden biologinen perusta.
John Bowlbyn klassisen kiintymyssuhdeteorian perusteella oletamme, että turvattomuus lapsuudessa johtaa aikuisiän ahdistuneisuuteen. Toisaalta Jerome Kagan on osoittanut, että lapsuudessaan ylenpalttisesti rakkautta saanut ihminen voi kehittää ahdistuneisuushäiriön, jos hän on fysiologialtaan herkästi reagoiva (mm. mantelitumake).
Monet historian merkkihenkilöt ja nykyajan julkkikset ovat kärsineet vaikeista ahdistuneisuushäiriöistä: Isaac Newton, Søren Kierkegaard, Charles Darwin, Sigmund Freud, Franklin D. Rosevelt, Marcel Proust, Franz Kafka, T.S. Eliot, Mahatma Gandhi, Vladimir Horowitz, Hugh Grant, Donny Osmond, Barbara Streisand. Lista on häkellyttävä ja loputon.
Ahdistuneisuus kuuluu elämään. Tietyissä rajoissa se parantaa suorituksia ja saa meidät yltämään sellaisiin saavutuksiin, joita tavoittelemme.
Jatkuva leppoisa lötköttely aamusta iltaan ja vuodesta toiseen ei voi tuoda pysyvää onnellisuutta. Kenties myös sinä olet huomannut, että pitkittyvän joutilaisuuden myötä nousee ”selittämätön ahdistus”. Silloin ihminen kysyy itseltään, mikä on tämän kaiken merkitys.
Scott Stossel: Pelosta sekaisin – yhden miehen matka ahdistuneisuuden ytimeen. Alkuteos My Age of Anxiety: Fear, Hope, Dread and the Search for Peace of Mind. Suomentanut Natasha Vilokkinen. 500 sivua. WSOY 2016.