”Jätkä rupee spiidaa”

Lause kaikuu vieläkin korvissani. Nousee muistikuvia vuosikymmenten takaisista poikien välisistä tappeluista tai uhkailuista.

Olen tavattoman iloinen #metoo-vyörystä, joka muuttaa yhteiskuntaamme. On meneillään rakkaudellinen vallankumous: kun pahat teot oikaistaan, maailma muuttuu paremmaksi. Toivon, että tyttäreni saavat tulevaisuudessa tuntea olonsa aiempaa turvallisemmaksi.

Kun häirinnän ja manipuloinnin valtarakenteet purkautuvat, myös miehille tulee helpompi hengittää siinä ilmapiirissä. Olen jo itsessäni huomannut paljon huojentuneisuutta.

Seuraavassa aallossa on lähtenyt liikkeelle #mentoo-keskustelu. Yhteiskunnassamme vallinneet ’miehisyyden’ ulkoiset mallit on myös aika kyseenalaistaa. Väkivalta, väkivallan uhka ja tunteiden kätkeminen ovat olleet miesten maailman lausumattomia vahvoja normeja. Tämän tunnistan.

Kodin kasvatusmallit ovat mieheksi kasvamisen ytimessä. Vanhempani ovat tietysti omaksuneet ne ympäröivästä yhteiskunnasta. Pienen pojan pitäisi yhtäkkiä olla pikkumies, samanlainen kuin isä ja isän kaverit.

Kun kodin ovesta astuu ulos maailmaan, miehisyyden lait joutuu kohtaamaan ilman pehmennystä. Minun lapsuudessani poikien nokkimisjärjestys haettiin kovistelemalla, lyömällä, pelottelemalla ja ivallisesti lausutulla repliikillä:

”Jätkä rupee spiidaa.”

Lause kaikuu vieläkin korvissani.

Olen elämäni aikana käyttänyt valtavan paljon energiaa tunteiden piilottamiseen ja kontrollointiin. Selviytymiskeinoikseni olen oppinut väistämisen ja konfliktien välttämisen. Onnekseni kasvoin isokokoiseksi, joten aikuisiällä suoranainen väkivallan uhka on väistynyt.

On hieman sääli, että vasta nyt pystyn purkamaan miehisyyden vääriä ehdollistumia itsessäni. Toisaalta olen iloinen, että se tapahtuu viimeinkin. Toivottavasti jonain päivänä tunteet virtaavat minussa vapaasti ja voin ne myös näyttää. Opettelen sitä.