Olen kuullut lukuisia kertoja väittämän, että kirjallisuus jalostaa. Mitä enemmän luen kirjoja, sitä kelvollisempi minusta tulee.
Sama koskee teatteria ja oopperaa, taidenäyttelyitä, luonnossa liikkumista, kasvissyöntiä jne. Jos meditoin säännöllisesti, kehityn aivan valtavasti. Mikäli huolehdin fyysisestä harjoittelusta ja käyn joka aamu juoksemassa tai salilla ennen töihinmenoa, edistyn ja muutun kerta kaikkiaan paremmaksi.
Minä en usko näihin väittämiin. Ihmisen hyvyys – tai hyvät teot – kumpuavat paljon syvemmältä. Hän saattaa tehdä eettisesti oikeita ratkaisuja muttei siksi, että harrastukset olisivat kehittäneet häntä siihen.
En pidä kovin ansiokkaana sitä, että joku kuvittelee olevansa parempi kuin nuo muut, jotka eivät toimi näin esikuvallisesti. Itsensä paremmaksi käsittävä voi tuntea ”oikeutettua raivoa” lihansyöjiä, sovinisteja tai rasisteja kohtaan. Tai silloin jos joku äänestää väärin.
Minusta demokratian idean mukaisesti ei koskaan voi äänestää väärin. Äänestäjä valitsee tarjolla olevista vaihtoehdoista.
Eräs aikamme näkyviä ilmiöitä on se, että itsensä paremmiksi käsittävät ihmiset solvaavat niitä, joilla on vääriä mielipiteitä, jotka äänestävät väärin ja joilla on väärät elämänarvot. Minulla tekee pahaa havaitessani tällaista. Sivistyneistä harrastuksistaan ’jalostuneet’ ihmiset käyttävät vastapuolestaan halveksivia ilmauksia.
En väitä, etteikö maailmassa olisi epäkohtia, jotka vaativat korjaamista mitä pikimmin. Oikeassa oleminen, huutaminen ja herjaaminen eivät vain toimi.
Ei ole olemassa oikeutettua raivoa. On erilaisia tunnetiloja, ja se miten toimimme tunteista käsin tai niistä huolimatta, määrittää tekojemme laadun.
Minulle poliittisilla puolueilla tai ryhmillä ei ole merkitystä. Enemmän merkitsee, onko ihmisellä myötätuntoa, solidaarisuutta ja auttamisenhalua. Niiden avulla rakennetaan parempaa yhteiskuntaa. Niiden kautta annetaan eri tavoin ajatteleville sama arvo kuin itselle.