Maailma on suistunut taas hulluuteen. Tapahtumat seuraavat toisiaan hallitsemattomasti, ja järkevistä ihmisistä tuntuu, että kaikki menee väärään suuntaan ja että tolkulliset asiat käännetään ylösalaisin.
Eräs meditaation ohjaaja sanoi kerran minulle ja muille ryhmässä istuville:
Jos nenää alkaa kutittaa, älä hiero sitä. Älä tee mitään. Istu ja hengitä.
Jos vatsa alkaa kurnia, anna sen pitää ääntään. Älä tee mitään.
Jos jalat puutuvat, istu paikallasi äläkä liiku. Anna jalkojen puutua.
Buddhalaisen psykologian eräs perustava idea on, että ärsykkeeseen ei tule reagoida välittömästi vaan vastata viiveellä. Englanninkielisissä yhteyksissä nämä erotetaan usein käyttämällä verbejä react ja respond.
Jos sinut kohtaa elämässäsi kriittinen tilanne tai joudut tekemään vaikean päätöksen, älä tee mitään. Ensimmäiseksi on tärkeää odottaa. Jos reagoit välittömästi, saatat tehdä väärän ratkaisun ja mennä tunteittesi vallassa suin päin sinne minne sinun ei pitäisi mennä.
Odottamisen pituus riippuu tietenkin asian laadusta. Joskus päivä tai pari riittää selkiyttämään ajatukset, toisinaan pitää odottaa pidempään. Ehkä jollekulle tiedostavalle ihmiselle riittää, että hän hengittää pari kertaa rauhallisesti ja sen jälkeen vastaa tilanteen haasteisiin.
Mutta tärkeintä on se, miten toimit välittömästi: älä tee mitään.
Maailma on suistunut hulluuteen. Se johtuu siitä, että reagoimme koko ajan kaikkeen, mitä tapahtuu ympärillämme. Emmekä pelkästään reagoi vaan teemme sen heti, silmänräpäyksessä, kiihkeästi ja raivokkaasti – ja pahimmassa tapauksessa vastapuoltamme parjaten.
”Minulla on oikeus suuttua”, on aikamme tunnuslause.
Maailman hulluus: emme malta katsoa ja odottaa.