Ihmiselämässä on nopeasti ohi vilahtavia tapahtumia, joihin toivoisit voivasi palata takaisin. Sellaisia pieniä episodeja, joista ajattelet: olisinpa osannut tarttua tuohon paremmin. Jos saisin uuden mahdollisuuden, tekisin toisin.
Joskus nuorena lehtimiehenä olin toimituksessa listavuorossa, toisin sanoen huolehdin juttuja seuraavan aamun lehteen. Erik Tawaststjerna tuli tuomaan paperille kirjoitettua arvostelua edellisen illan konsertista.
Otin liuskat, lähetin ne putkipostilla latomoon ja kiittelin Tawaststjernaa. Toimituksessa oli jo varsin hiljaista, ja hän jäi listapöydän tuntumaan seisoskelemaan.
En muista, mistä puhuimme. Lyhyitä lauseita. Taukoja.
Mutta yhden repliikin kuulen vieläkin korvissani. Tawaststjerna sanoi:
”Minä olen Erik.”
Puuhailin jotain siinä samalla, kai minulla oli töitä kesken. Itsekseni ajattelin: mitä hemmettiä. Kyllä minä hyvin tiesin, että hän oli Erik Tawaststjerna, legendaarinen musiikkimies ja kirjoittaja, jonka erikoislaatuisuuden saatoin huomata pelkästään vilkaisemalla hänen laatimaansa tekstiä. Tajusin myös, ettei hänellä ollut pienintäkään aavistusta, kuka minä olin ja mitä yleensä tein.
Keskustelu ei vieläkään virinnyt, ja Tawaststjerna lähti pian toimituksesta. En tavannut häntä enää koskaan.
Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että hän oli halunnut tehdä kanssani sinunkaupat. Painokas lause oli tuntunut absurdilta, koska en käsittänyt, mikä puheakti siihen sisältyi. Minä en ollut tottunut keskustelukulttuuriin, jossa oli tarpeellista tehdä sinunkauppoja. En huomannut hääräillessäni edes katsoa, yrittikö Tawaststjerna samalla tarjota minulle kättään.
Tartu hetkeen, sanotaan. Tosin alun perin Horatius oli ihmiselle sen verran armollisempi, että kehotti ottamaan päivän haltuun.
Mutta kuinka hetkeen voi tarttua, kun sen perimmäinen ominaisuus on sellainen, ettei siitä saa otetta. Vaikka kuinka ajattelet elämän anteliaina tuokioina, että kunpa tämä jatkuisi kauan, se ei koskaan kuitenkaan niin tee.
Tosiasiassa hetki on tarttunut meihin kiinni. Se on meidän olemassaolossamme, se pitää meitä otteessaan hellittämättömästi. Joka ei tätä huomaa, aiheuttaa itselleen tarpeettomia kärsimyksiä.
Yksikään tapahtuma ei palaa. Erik Tawaststjerna ei koskaan toiste tee kanssani sinunkauppoja.