Avainsana: Amazon

E-kirja: tilastojen valehtelemaa

Olen odottanut, että joku pätevä kulttuuri- tai taloustoimittaja selvittäisi, mitä kirja-alalla todella tapahtuu. Vuosittain tarkasteltuna muutokset eivät ole kovin dramaattisia, joten tilastoista ei voi helposti revitellä otsikoita. Tällaisen jutun tekeminen vaatisi ehkä nykyjournalisteilta liikaa syventymistä.

Markkina supistuu. Minne ostajat menevät? Mitä tekevät nykyään ne, joiden intohimona oli ennen lukeminen?

Tammikuussa Kirjakauppaliitto julkisti 2012 tilastonsa, ja asiaan vihkiytyneet kiinnittivät huomiota, että vuoden myydyimpien e-kirjojen kappalemäärät olivat hämmästyttävän suuria lähtien Leena Lehtolaisen yli 10 000 latauksen ”myynnistä”.

Läpimurto? Mitä ihmettä!

Kukaan alalla toimiva ei kommentoinut näitä lukuja, eikä ainutkaan toimittaja kiinnittänyt niihin huomiota. Järkeenkäypä selitys on, että kylkiäiskampanjat ovat kasvattaneet kappalemääräisiä lukuja. Top-listan euromääräisiä myyntejä ei ole julkistettu.

Helsingin Sanomat uutisoi Kustannusyhdistyksen tilastoihin viitaten, että vuonna 2012 sähkökirjojen myynti kasvoi 123 prosenttia. Tämä luku muodostuu pääasiassa siitä, että sähköisten oppikirjojen myynnissä tapahtui hyppäys. Yleisen kirjallisuuden osalta kasvu oli ainoastaan 36 prosenttia. Samanaikaisesti esimerkiksi tablettitietokoneiden myynti kaksinkertaistui.

Mistä Suomen markkinoilla kiikastaa? Suuressa maailmassahan e-kirjat ovat olleet jo pitkään iso juttu.

Tämänkin käsityksen taustalla on tilastopropaganda. Amazon onnistuu yhä uudestaan saamaan tiedotteensa sellaisenaan mediassa läpi.

Todellisuudessa Amazon ei kerro kirjamyyntinsä liikevaihtoa. Itse asiassa koko Yhdysvaltain kirjamarkkinasta on vaikea saada vertailukelpoisia tilastoja, koska sellaisia ei haluta julkistaa.

Amazonin e-kirjojen lukuja ovat kaiken aikaa vääristäneet ilmaislataukset, nimelliseen 1–3 dollarin hintaan myytävät klassikot ja omakustannekirjailijat. Amazonissa on tällä hetkellä yli miljoona omakustannekirjailijaa, joista valtaosa myy vaatimattomasti ja joista ani harvat menestyvät.

Englanninkielinen markkina on tietenkin maailmanlaajuinen, ja lukuja on vaikea suhteuttaa. Mutta jos arvioidaan, että englantia ensimmäisenä tai toisena kielenä puhuvia on yhteensä vaikkapa 600 miljoonaa, saadaan jokin suhdeluku.

Mitä vaikuttaisi Suomen kirjamarkkinoiden tilastointiin, jos meillä olisi yhtäkkiä muutaman vuoden kuluessa 10 000 omakustannekirjailijaa? Kuvitellaanpa sitä.

Tuoreiden tietojen mukaan e-kirjat vastaavat liikevaihdoltaan Yhdysvalloissa 22 prosenttia markkinoista, ja Iso-Britanniassa 13 prosenttia. En tiedä, miten näitä lukuja tulisi suhteuttaa ja tulkita.

Suomessa sähkökirjamarkkinan suuruus vuonna 2012 oli yleisen kirjallisuuden osalta vain 0,36 prosenttia, ei siis lähelläkään sitä yhden prosentin lukua, jonka alan ammattilaiset ovat heittäneet näppituntumalta. E-kirjamarkkina ei ole käynnistynyt, koska alan toimijat ovat halunneet estää sen syntymisen.

Digitaalinen vallankumous muovaa jo lehdistöä uusiksi ja ulottuu vähitellen vääjäämättä myös kirja-alalle. Maailma muuttuu, Eskoseni, nitisten ja kitisten.

 

E-kirja: lukijan oikeudet

Kirja on kokenut monia muodonvaihdoksia: savitaulu, pergamenttikäärö, painettu kirja. Filosofisesti voidaan ajatella, ettei formaatti muuta kirjaa: kirjallinen teos on jotain muuta kuin kaikki sen kappaleet ja laitokset. Mutta historiallisessa jatkumossa kirjan muutokset ovat väistämättä vaikuttaneet sisältöihin ja ilmaisutapoihin.

E-kirja ei ole vielä löytänyt erityisiä ulottuvuuksiaan, mutta sen se tulee varmasti tekemään. Jo nyt voitaisiin hyödyntää yksinkertaisin tavoin sähkökirjan etuja. Tarkoituksenmukaisuuden vuoksi esimerkiksi Jörn Donnerin muistelmat olisi voitu julkaista painettuna kirjana puoleen tiivistettynä, jolloin sähkökirja olisi ollut entusiasteille tarkoitettu director’s cut, tuhatsatasivuinen Mammutti.

Lukijan oikeudet uhkaavat jäädä sähkökirjasta käytävän keskustelun alaviitteeksi. Väitän kuitenkin, että niillä on ratkaiseva merkitys markkinoiden syntymisessä ja lukijoiden sitoutumisessa e-kirjan käyttäjiksi.

Perinteisen kirjan ostajalla on varsin laajat oikeudet. Luettuaan hankkimansa kirjan hän voi lainata sitä niin monelle ystävälleen kuin haluaa. Hän voi myydä sen eteenpäin mihin hintaan vain saa sen kaupaksi. Hän voi sujuvasti kopioida kirjaa omiin tarkoituksiinsa.

Sähkökirjan drm-suojaukset estävät tällaisen toiminnan. Onkin monesti todettu, että oikeastaan e-kirjaa ei osteta vaan sen käyttöoikeus vuokrataan.

Syksyllä otsikoihin levisi norjalaisen Linn-nimisen naisen tapaus, josta ensimmäisenä kertoi hänen ystävänsä Martin Bekkelund. Naisen varsin laaja e-kirjasto katosi ja Amazon sulki hänen tilinsä. Ilman selityksiä.

Ensiksi arveltiin, että Linn olisi ostanut kirjansa väärästä verkkokaupasta ja siten rikkonut käyttöoikeussopimusta. Tällöin kirjojen poistaminen olisi johtunut kustantajien vaatimuksesta. Mutta taustalla olikin monimutkaisempi sekaannus.

E-kirjan käyttäjänä minulle aiheuttaa levottomuutta ajatus siitä, että lukulaitteelta ja pilvestä häviäisivät ostamani kirjat. Käyttöehtojen rikkomisen lisäksi syynä voisi olla yrityskauppa, konkurssi tai palvelun lopettaminen kannattamattomana. Menetyksen tekee vielä vakavammaksi se, että kirjoihin liittämäni muistiinpanot häviäisivät samalla kertaa.

Ongelman ratkaisuksi on olemassa erityisiä ohjelmia (esimerkiksi Calibre), joilla kopiosuojauksen voi poistaa ja joilla voi varmuuskopioida e-kirjastonsa. Mutta tällöin menetetään sähkökirjojen hankkimisen ja käyttämisen vaivattomuus.

Lukijan oikeuksien kannalta minimivaatimukset olisivat laitteista ja ohjelmista riippumattoman e-kirjaformaatin luominen sekä kopiosuojauksesta luopuminen. Puheet piratismista tässä kohtaa ovat tekopyhiä, koska e-kirjamarkkinoilla ei ole vielä nähty aitoa kilpailua. Kaikki osapuolet koettavat vahtia omia etujaan ja pattitilanne jatkuu.

Olen varma, että lukijan oikeuksien kunnioittaminen hyödyttäisi myös kirjailijoita, kustantajia ja jälleenmyyjiä. Kuka uskaltaa ensiksi ryhtyä pelaamaan reilun pelin säännöillä?

 

E-kirja nyt: käyttäjän kokemus

Pädi on muuttanut ratkaisevasti mediankäyttötottumuksiani. Vihdoinkin todellinen lean back -laite: otetaan takanoja ja kaikki on tässä. Ei tarvitse nousta sohvalta, ennen kuin tulee nälkä tai jano. Läppärin avaan vasta silloin, kun ryhdyn tekemään kirjoitustyötä tms.

Laitteet, sovellukset ja sisällöt hakevat muotoaan ja toisiaan – siitähän median murroksessa on kyse. Mutta tablettitietokoneen käyttökokemus on jo riittävän laadukas ja houkutteleva.

Lehtiartikkelit lukisin pelkästään pädiltä, jos se olisi mahdollista. Helsingin Sanomien markkinointi toimi ennen vuodenvaihdetta minusta väärillä argumenteilla korostaessaan maksumuurin rajoituksia. Olisi pitänyt tähdentää digitaalisen tilauksen etuja ja Hesarin iPad-sovelluksen hienoa lukukokemusta.

Sähkökirjojen osalta kehitys laahaa Suomessa pahasti perässä. Jos haluan hankkia englanninkielisen teoksen, tarkistan Amazonista, onko sitä saatavilla e-kirjana. Jos hinta on kohtuullinen, teen tilauksen yhdellä näpäytyksellä ja muutaman sekunnin kuluttua luen kirjaa.

Ja loikoilen yhä edelleen mukavasti sohvalla.

Amazonin Kindle on ehdottomasti paras sovellus, mutta suomenkielistä kirjallisuutta sille ei ole saatavilla. Applen e-kirjakaupassa on tarjolla Otavan ja Teoksen kirjoja sekä tietysti pitkien artikkelien LongPlay. Lukusovelluksena iBooks toimii tyydyttävästi muttei ole aivan Kindlen veroinen.

Suomalainen kirjallisuus on pääosin tarjolla vain Elisa Kirjan palvelussa. Ilahduttavaa on se, että valikoima laajenee koko ajan ja että kustantajat uskaltavat vähitellen luopua drm-suojauksesta. Ostaminenkin sujuu jo kohtalaisen mukavasti, jos olet asioinut aiemmin. Uuden asiakkaan on syytä suhtautua kärsivällisesti.

Elisan näkyvä ongelma ja ilmeinen kirjamyynnin hidaste on tökerösti toteutettu lukusovellus. E-kirjojen graafinen ilme näyttää kömpelöltä. Tausta on liian valkoinen. Tavutus, oikean reunan tasaus ja tekstin välistys tuottavat ylipääsemättömiä ongelmia.

Minun lukukokemukseni nuo virheet pilaavat. Luen pädiltä käsikirjoituksia sekä monenlaisia teksti- ja pdf-tiedostoja ja edellytän, että ostetut kirjat erottuvat niistä laadukkaalla graafisella toteutuksella. Valitettavasti suomalaiset e-kirjat eivät vielä täytä tätä esteettistä kaipuutani.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana tablettitietokoneita on myyty Suomessa yli neljännesmiljoona ja niiden määrä on siten kaksinkertaistunut. E-kirjojen menekki ei ole kasvanut samassa tahdissa. Tällä hetkellä pädeillä tehdään enimmäkseen muita asioita kuin luetaan kirjoja.

Kevään kuluessa palaan blogissani e-kirjaan ja koetan seuloa tietoa, uskomuksia ja propagandaa. Pysy kanavalla.