Runous on tehnyt itsemurhan. Runous syntyy aina uudestaan, koska sen täytyy. Muuten se ei olisi runoutta.
Olen hillittömän iloinen siitä, että Paperi T eli Henri Pulkkinen on löytänyt oman runoutensa ja kirjoittanut sen muidenkin ulottuville. Hän on saanut esikoiskokoelmallaan liikkeelle kosolti epätodennäköisiä runokirjan lukijoita.
Niin tapahtuu harvoin.
Minun täytyy tehdä tunnustus. Pelkäsin ryhtyä lukemaan Paperi T:n kirjaa, koska en halunnut kohdata setämäisyyttäni. En halunnut tuntea keski-ikäistä kaikennähnyttä torjuntaa kohdatessani nuoren räppärin sanamaailman.
Pelko oli aiheeton. Paperi T ottaa paikkansa sydämessäni Pentti Saarikosken ja Arto Mellerin kaltaisten puherunon kirjoittajien joukossa. Ironia ja sarkasmi putoavat kohdalleen.
Suorapuheisen vaikutelman antavat runot ovat hämääviä. Ne saattavat näyttää helpoilta, mutta aika harvat pystyvät kirjoittamaan vaivattomasti pulppuavaa runopuhetta. Sellainen vaatii paljon työtä tai spontaania lahjakkuutta.
Runojen runsaslukuisista aihelmista kiertyy silmiinpistävän usein esiin itsemurha. Katsoisin, että sillä on vertauskuvallinen merkitys: entinen minä täytyy tappaa, jotta uusi pääsee esille.
Leikittelyn ohessa runojen perussävyinä erottuvat negatiivisuus, kriittisyys ja vastahankaisuus. Nuorelle ihmiselle ne ovat positiivisia ominaisuuksia, jotka antavat uskoa siihen, että tulevaisuudessa asiat muuttuvat.
Hauska, rento, lennokas, taitava, kielen ulottuvuuksia oivaltava – sellainen on Paperi T:n post-alfa. Muunlainen graafinen toteutus ei kai olisi tullut kysymykseen: valkoinen teksti mustalla pohjalla sopii vastarintamiehen kirjaan.
Paperi T: post-alfa. 93 sivua. Kosmos.
3 vastausta aiheeseen “Räppäri, vastarintamies, runoilija”
Hei Tero! Miksi runous on muka tehnyt itsemurhan? Minusta kun runous olla porskuttaa niityllään ihan hyvin. Toki saattaa olla niin, että runouden perinteiset niityt ovatkin hiukan autioitumassa. Kuka enää käyskentelee Elysionin kedoilla? Mutta runous itsessään, miten niin tehnyt itsemurhan? Kiitos muuten, että olet taas aktivoitunut bloginpitäjänä. Luen juttujasi mielenkiinnolla.
Ilmaus on tietenkin kuvaannollinen, hieman samaan tapaan kuin itsemurhan aihelma esiintyy Paperi T:n kirjassa. Ajatukseni tuossa toteamuksessa on sellainen, että aiempien sukupolvien ajatus runoudesta ei ehkä kelpaa nuorille. Uudet sukupolvet luovat oman runoutensa, ja niin sen pitää mennäkin. Kiitos sinulle rohkaisusta, Mitra, ja hyviä runontäyttämiä hetkiä kaamoksen keskelle.
Näin minäkin ajattelin, mutta virke oli niin provosoiva, että oli kysyttävä selvennystä. Runontäyttämiä hetkiä sinullekin, samoin meteliä ja hiljaisuutta sopivissa suhteissa.