Kävin yritysneuvojan luona. Sitä on liikkeellä. Kun nykyään kohtaan ystäviä, on tavallista, että tilitetään loistavista bisnesideoista tai oman pikkufirman alasajosta tai kaikesta mahdollisesta siltä väliltä.
Yritysneuvoja oli kovin iloinen siitä, etten ollut perustamassa kampaamoa, kauneushoitolaa tai sisustusliikettä. Myöskään sushibaarin tai hevostilan aloittamiseen hän ei suorastaan usuttanut. Mikäli harkitsin hotelli- tai ravintola-alaa, oli parasta heti alusta pitäen huolehtia siitä, että venäläiset saisivat palvelua äidinkielellään.
Kun kerroin, että kaavaillun yrityksen toimiala olisi sisällöntuotanto, yritysneuvoja silminnähden rentoutui. Hän sanoi, että siitä alasta hän ei tiedä yhtään mitään mutta hän kuuntelee mielellään.
Pääsin työelämään 1980-luvun puolivälissä ja yli 60 prosenttia työvuosistani olen puurtanut freelancerina. Olen siten onnistunut kiskomaan niukan toimeentulon itselleni ja vähän myös perheelleni mutta en osaa pitää itseäni sankariyrittäjänä, jollaisia tämä aika huutaa.
Temperamenttini ja kykyjeni puolesta olen ennemminkin kuin entisaikojen litteratööri tai senttari eli lehdistön halpa avustaja. Ajasta aikaan on vain ollut niin, että viestintäalalla on tarvittu työvoimareservi, jolta voidaan ostaa erikoistunutta ammattiosaamista pilkkahintaan.
En näe suurta hohtoa siinä, että olisin yhden miehen yhtiöni dirika ja hallituksen puheenjohtaja. Tuskinpa ulkoistettu siivoja, lähihoitaja tai metsuri pitää pakkoyrittäjyyttään yhtään ylevämpänä yhteiskunnallisena tehtävänä.
Presidentti Sauli Niinistö esitteli uudenvuodenpuheessaan sanan ”oleskeluyhteiskunta”, mitä pidän tavattoman loukkaavana. Hän antoi korkeimmalta taholta oikeutuksen siihen, että taloudellisin mittarein menestyneet kansalaiset voivat syyttää huono-osaisia kaikista yhteiskunnallisista ongelmista: julkisen sektorin rahoitusongelmista, teollisuuden rakennemuutoksesta, globaalista talouskriisistä jne. Ja tämä kaikki pätkätöiden, työehtojen huononnusten, yt-neuvottelujen ja irtisanomisten Suomessa.
Laiskoilla ei ole mitään asiaa poroporvarien kattamaan valmiiseen pöytään. Näin sanoo tasavallan presidenttimme.
En oikeastaan tunne laiskoja suomalaisia. Kaikki ovat tavattoman työteliäitä, ja työstressi haittaa monia. Niillä, jotka ovat pysyvästi ajautuneet yhteiskunnan marginaaliin, on yleensä vakavia henkilökohtaisia ongelmia.
Toivoisin näkeväni sellaisen oleskeluyhteiskunnan, jossa joutilaisuutta arvostetaan. Luovuus, into ja tarmokkuus syntyvät vasta sitten, kun on saatu sopivassa määrin nauttia oleilusta ja henkisen hyvinvoinnin vaalimisesta.
Jos vapaapäivä, loma tai työttömyys kutsuu sinua oleiluun, nauti siitä hyvällä omallatunnolla. Ihminen on luotu tuottavaan joutilaisuuteen.
2 vastausta aiheeseen “Oleilun ylistys”
Pakottamista pelkään, mutta olen ilmeisesti ainakin Niinistön mielestä työn sankari, koska olen tehnyt töitä vuodesta 1954 ja teen edelleen, 58. työvuosi on meneillään. 40 vuotta (1954–1994) teollisuuden piirissä metallioppilaasta osastopäällikköön, siinä välissä aikuisopiskelua vitisen vuotta teknillisessä oppilaitoksessa ja avoimessa korkeakoulussa sekä kirjoittajana 1960-luvulta alkaen osa-ammatillisesti. Vuodesta 1994 olen julkaissut 18 kirjaa, joista 15 kaunoa ja kolme tietoa ammattikustantamoiden kautta sekä toistakymmentä näytelmää ja paljon sullia. Kirjanpitovelvollisena freenä olen kirjoittanut 18 vuotta. Koskaan en ole saanut vuosiapurahaa, en edes puolikasta, koska aloitin ammattikirjailijana liian myöhään, 55 ikäisenä, näin minulle on annettu verhotusti ymmärtää. Mahdollisuuksia taiteilijaeläkkeeseen ei ole, vaikka alitan työeläkerajan, kaikki hakemukset ovat tulleet hylättyinä. On painettava vaan. Kun 2014 täytän 75 ikävuotta, olisiko aika jäädä eläkkeelle? Olisiko pressa, VATT, EK ja monet muut kuusikymppisinä vapaavuosilleen jäävät tyytyväisiä?
Aiheellista pohdiskelua. Mitä Niinistön puheeseen tulee: korvaan särähti tuon oleskeluyhteiskunnan lisäksi myös jumalan siunauksen toivottaminen. Koko kansan presidentti ei enää suuntaisi puhettaan sille vähemmistölle, joka uskoo henkiolentoihin. Miten päin mahtaa olla syy ja seuraus – ovatko oleskelijat (työttömät, sairaat jne) jääneet vaille siunausta jo alunperin vai rangaistaanko heitä tyhjästä oleskelemisestaan?