Kategoriat
elämä uusi media

Miksi Suomessa ei myydä e-kirjoja?

E-kirja tulee. Tuttu lause jo edelliseltä millenniumilta. Jos heittäytyisin filosofiseksi, voisin todeta, että maailma toteutuu tulemisessa eikä mikään ole koskaan valmista, mutta jotkut ovat jo kaivanneet sitä sähkökirjaa luettavakseen. Vuonna 2010 sähköisten kirjojen osuus yleisen kirjallisuuden myynnistä oli alle prosentin, tämän vuoden lukuja ei haluta lausua ääneen.

Mikäli tilannetta hiukankin analysoi, saattaa tulla mieleen, että suomalaiset kustantajat ja kirjakauppiaat ovat koettaneet estää tai ainakin hidastaa e-kirjamarkkinoiden syntyä, koska ne pitävät lähinnä omista eduistaan kiinni ja pelkäävät perinteisen kirjan myyntien voimakasta vähenemistä.

Kukaan ei ole osoittanut, miksi tätä olisi syytä pelätä. Kirjamarkkinat ovat viime vuosina supistuneet aivan muista syistä.

Jakelu muodostaa pullonkaulan. Ostotapahtuma Elisa-kirjasta, Suomalaisesta Kirjakaupasta ja Akateemisesta kirjakaupasta on liian monimutkainen. Ylimääräisen riesan aiheuttaa DRM-suojaus, jonka vuoksi kirjan ostajan on hankittava käyttäjätunnukset myös Adobelta. Luultavasti e-kirjan myynti alkaa sujua vasta kun suojauksesta luovutaan ja osoitetaan esimerkiksi vesileimalla, kuka on tiedoston alkuperäinen ostaja, jos niin halutaan.

Ostotapahtuman pitäisi olla yhtä mutkaton kuin Amazonin Kindle-laitteelle tai Applen iBooks-verkkokaupassa, joka on juuri aloittamassa toimintansa Suomen markkinoilla. Valittuaan kirjan ostaja antaa käyttäjätunnuksensa ja salasanansa, jonka jälkeen kirja latautuu muutamassa sekunnissa ja sen hinta veloitetaan luottokortilta.

Hinnoittelu on selvin näyttö siitä, että kustantajat ja kirjakauppiaat eivät ole halunneet myydä e-kirjoja. Lähes painetun uutuuskirjan hintaiset e-kirjat eivät liiku minnekään. Jopa backlist-teoksista saatetaan pyytää yli 20 euroa sähkökirjana. Havaintojeni mukaan vasta tänä syksynä on hinnoittelulla ryhdytty kokeilemaan, minkä verran kuluttajat ovat valmiita maksamaan e-kirjastaan.

Kirjamarkkinoilla on odotettavissa arvoketjun muutos. Nähtäväksi tulee, onko kustantajilla roolia e-kirjan ketjussa vai jäävätkö ne sivustakatsojiksi.

Jos oletetaan, että jollakulla kohtuullisen menestyneellä kirjailijalla olisi vanhojen teostensa sähköisen julkaisemisen oikeudet itsellään ja hän päättäisi tehdä sopimuksen suoraan jakelijan kanssa, hänen tuotantoaan voitaisiin myydä e-kirjoina 5,99 euron hintaan ja hänelle jäisi myytyä kappaletta kohden enemmän tuloa kuin perinteisessä mallissa 25 euron hintaisesta kirjasta. Lisäksi tuo 5,99 euroa asettuu ostokynnyksen alapuolelle, jolloin kuluttaja klikkaa tuotetta spontaanisti eikä ryhdy hintavertailuihin tai etsimään kirjaa piraattitiedostona.

Valveutuneet kirjailijat tekevät parhaillaan näitä laskelmia ja pohdiskelevat vaihtoehtoja. He eivät luovuta kustannussopimuksellaan sähköisiä oikeuksia, ellei kustantajalla ole konkreettista suunnitelmaa e-kirjan julkaisemiseksi.

Kustantajista ja kauppiaista riippumaton olennainen seikka on se, etteivät laitekanta ja tiedostomuodot ole vakiintuneita ja yhteensopivia. Amazon ja Apple pysyttelevät tiukasti omassa leirissään, ja loput laitevalmistajat muodostavat kolmannen leirin.

Todennäköisesti iPad-tyyppiset laitteet vievät lopulta kilpailussa voiton, koska ihmiset eivät halua enää useampia laitteita nurkkiin pyörimään. Paljolti yhä ajatellaan, että e-kirja on yksi paperikirjan ilmenemismuoto, mikä on rajoittunut käsitys. Äskettäin julkaistu T.S. Eliotin The Waste Land on rakennettu varta vasten iPadia varten.

Suomalaisissa sähkökirjoissa lähes yksinomaan käytössä oleva ePub-tiedostomuoto tulee väistymään, ellei sitä kehitetä. Nykyisellään se on visuaalisesti tökerö ja sisältää ominaisuuksia ja virheitä, jotka perinteisessä kirjassa eivät ole hyväksyttäviä (äpärät, tavutusvirheet, liehureuna romaanissa). Monet kuluttajat tajuavat tämän eivätkä ryhdy ostamaan e-kirjoja ennen kuin pysyvä standardi on luotu.

En usko, että e-kirjan runsaskaan myynti vähentää paperikirjan menekkiä. Mutta sellainenkin mahdollisuus on, että yleistyessään e-kirja toimii markkinoinnin tukena ja tehostaa vastaavan perinteisen kirjan menekkiä.

 

18 vastausta aiheeseen “Miksi Suomessa ei myydä e-kirjoja?”

Mutta eikö 5,99 euron hinta aliarvioi kirjailijan, kustantajan ja kirjakauppiaan työtä?

Tiedän varsin hyvin, että kirjan tekeminen maksaa, niin kuin myös maksaa sen saattaminen e-kirjaksi tai pokkariksi. Kuten olen jo muualla todennut (Google+), koetin tarkastella asiaa toisesta suunnasta: kuluttajakäyttäytyminen sähköisten latausten kohdalla on erilainen kuin kirjakaupassa, minkä vuoksi e-kirja ei voi maksaa yhtä paljon kuin vastaava perinteinen kirja. E-kirjan kohdalla hintarakenne on mietittävä uusiksi. Jotain on tehtävä toisin kuin paperikirjan kohdalla. Esimerkiksi Matti Röngän backlist-dekkarit maksavat tällä hetkellä e-kirjoina Akateemisessa 29,90 euroa. Kustantaja on parahiksi julkaissut ne myös pokkareina, jotka voi ostaa BookPlussasta hintaan 6,95 euroa. Ihmetteleekö joku vielä, miksi e-kirjat eivät käy Suomessa kaupaksi?

Tulossa oleva arvoketjun muutos saattaa asettaa kyseenalaiseksi sen, mihin kustantajia enää tarvitaan. Yhdysvalloissa Amazon laittaa jo kirjamarkkinoita uusiksi.

A-N,
nykyisellään e-kirjan hinta on sama tai korkeampi kuin paperikirjalla. E-kirjan tekeminen on kuitenkin huomattavasti halvempaa, sillä siihen ei sisälly paperi-, painatus-, kuljetus- tai varastointikuluja. Oikeastaan ainoa merkittävä lisäkustannus e-kirjassa on DRM-lisenssi, mutta kun DRM pelkästään vaikeuttaa kirjan ostamista, myymistä ja lukemista, tultaneen siitäkin pian luopumaan.

Erinomaisen loistava kirjoitus! Olen itse 3–5 romskua kuukaudessa lukevana henkilönä jonkin sortin kirjallisuuden suurkuluttaja, ja vuosi sitten ostin hyvin pitkin hampain Amazon Kindlen, jonka jälkeen en sitten ensimmäistäkään paperikirjaa olekaan ostanut. Valitettavasti kaikki ostamani kirjat ovat ulkomaista tuotantoa, kotimaiset e-kirjakaupat kun ovat – kiitos Adoben käyttörajoitteiden – liian tuskaisen hankalia. Tästä kimmastuneena tulikin perustettua tällainen kliktivismipläjäys: https://www.facebook.com/pages/Suomalaiset-kustantajat-haluamme-toimivia-e-kirjoja/246801418700267

Kotimaisilla kustantajilla on melkoinen kiire korjata meininkinsä. On vain ajan kysymys, ennen kuin Amazon lisää julkaisujärjestelmänsä kielivalikoimaan myös suomen, minkä jälkeen se on menoa. Englanninkielisessä maailmassa monet kirjailijat ohittavat kustantajat jo täysin ostamalla kustannustoimittajan palvelut niitä tarjoavilta freelancereilta tai firmoilta alihankintana, julkaisevat kirjansa suoraan Amazoniin (tai Lulun tapaisen palvelun kautta e-kirjoina ja perinteisinä).

A-N:

Mikäli kirjailija tienaa työllään saman verran tai enemmän kuin aiemmin, ja kirja päätyy laajemman lukijakunnan ulottuville, on vaikea nähdä miten tämä aliarvioisi kirjailijan työtä.

E-kirjassa ei tosiaan ole tai ei ainakaan pitäisi olla minkäänlaisia tuotantokustannuksia. Siksi tuollaiset hinnat ihmetyttää. Mutta ei kai tässä järkeä olekaan käytetty. Digitaalisuus pelottaa.

Varmasti taustalla on semmonen luulo, että halpa digimyynti vähentäisi perinteistä kirjamyyntiä, mikä saattaa pitää paikkansa tai sitten ei. Joka tapauksessa teosten myynti halvalla hinnalla toisi lisää asiakkaita ja tämä voisi lisätä myyntiä merkittävästi.

Ilmeisesti suomalaiset kustantajat ovat ensi vaiheessa tehneet kirjailijoiden kanssa e-kirjasopimuksia lähinnä estääkseen muita osapuolia tulemasta osille. E-sopimus ei tarkoita välttämättä sitä, että kustantaja haluaa myydä kirjailijan sähköistä kirjaa.

Tosiasia kuitenkin on, että jos kirjailija ei ole luovuttanut vanhojen teostensa sähköisiä oikeuksia kustantajalle, hän voi tehdä e-sopimuksen haluamansa osapuolen kanssa. Kustannussopimuksissa on normaalisti pykälä, jossa todetaan, ettei tekijällä ole oikeutta julkaista teosta sellaisessa muodossa, että se aiheuttaisi kilpailutilanteen kustantajan kanssa. Tämä onkin tärkeä kohta. Nykyisellään ei ole näyttöä siitä, että e-kirjan julkaiseminen aiheuttaisi kilpailutilanteen paperikirjan kanssa. Kuka kirjailija uskaltaa ensimmäisenä tehdä backlist-teoksistaan sopimuksen suoraan jakelijan kanssa ja ottaa riskin siitä, että kustantaja vie asian oikeuden ratkaistavaksi? Sen jälkeen meno markkinoilla on nykyistä villimpää.

Kirjailijat, jotka ovat jo luovuttaneet sähköiset oikeutensa, ovat ehkä tehneet huonon sopimuksen. Tulevasta kun ei kukaan vielä tiedä.

Jani Kivisola:

Kyllä e-kirjoissa on tietyt tuotantokustannukset, sillä niiden luominen ei ole ihan copy-paste-juttu. Olen tänä syksynä itse tehnyt noita epub- ja mobipocket-käännöksiä ja raakatekstin kääntäminen e-kirjamuotoon vaatii jonkin verran työtä ja muotoilua. Tosin, verrattuna paperikirjan julkaisuun vaiva ja kustannukset ovat merkittävästi pienempiä.

Janos, pakko kysyä – jokaisessa Kindle-kirjassa mitä olen lukenut, on löytynyt jokunenkin kirjoitusvirhe, joka näyttää about siltä mitä jostain OCR-softan läpimenevästä matskusta voisi tulla ulos (c -> e, l = 1 jne.), joten siinä mielessä on hitusen vaikea ymmärtää mikä tuossa luomisessa vie aikaa jos lopputulokseen jää tuollaisia lapsuksia?

Reko:

Siihen sen pitäisi mennä, että tuollaista roskaa ei kirjoista löytyisi! Sattumalta kirjoitin itse eilen aiheesta: http://blog.vornaskotti.com/2011/10/17/the-dismal-state-of-e-book-editing-case-terry-pratchetts-snuff/

Itse teen tuota konversiota ”käsin”, ts. XML-koodin tasolla, jossa ylimääräiset rivinvaihdot ja muu roska on helposti havaittavissa. Nykyisin tosiaan julkaistaan ocr-roskaakin sekä jollain automaattisella työkalulla tehtyjä käännöksiä, joiden laatu ei ole paras mahdollinen. Tämä on tietty juttu, johon pitäisi tulla muutos paremman automatiikan ja suuremman käsityön ja laaduntarkkailun muodossa.

En heti keksi yhtään hyvää syytä, miksi uuden kirjan e-versio tehtäisiin OCR:llä eikä suoraan alkuperäisestä tekstitiedostosta. Vanhojen kirjojen digitointi on toki eri juttu, mutta siitä ei nyt taida muutenkaan olla ensisijaisesti kyse, kun niihin pätevät aivan eri lait.

Raa’alla mutulla uuden paperikirjan hinnasta puolet menee kirjakaupalle, neljännes valmistukseen, varastointiin, kuljetukseen yms. ja neljännes kustantajalle. Tästä viimeisestä neljänneksestä maksetaan tekijänpalkkio, kustannustoimittaminen, markkinointi, kustantamon vuokra jne. Tero korjatkoon, jos olen ihan pihalla.

Jos ulkopuolinen e-kirjakauppa myy kirjoja pyrkien samansuhtaiseen katteeseen (50% hinnasta) kuin paperikirjakauppa, niin DRM:ttömän sähkökirjan myyntihinta voisi olla puolet paperikirjasta. Jos kustantamo myisi niitä itse omilla sivuillaan, hinta voisi ehkä olla vain neljännes.

Kaupassa myytävän kirjan hinnanmuodostus on aika monitahoinen asia, ja katteet ovat kaikille osapuolille pieniä, ellei kirjasta tule myyntimenestys. E-kirjan kohdalla vanha laskentamalli ei toimi, ja siksi kiinnostaa nähdä, kuka pystyy tekemään siitä kannattavaa liiketoimintaa.

Äpäräriveille ei oikein voi mitään e-lukulaitteilla ihan siitä syystä, että teksti virtaa niissä dynaamisesti ja sivujako riippuu näin ollen lukulaitteen näytön ja käytettävän merkistön koosta. Yllättävän harvoin niitä omalle kohdalle tosin on sattunut, vaikka luenkin esim. Kindlen kirjoja standardia pienemmällä fonttikoolla. Tavutus on lukulaitteiden ja -ohjelmien, ei sinänsä epub-formaatin ongelma – ne kun eivät vielä tue suomen kieltä eivätkä osaa tavuttaa sitä lennosta. Liehureunan taas saa korjattua helposti css-tyylitiedoston avulla. Tosin, valitettavasti, lukuohjelmistoissa on myös eroja, ja jotkut niistä eivät tottele tyylitiedostoa kaikilta osin tai tulkitsevat niitä kummallisesti.

Tuolta löytyvät itse tekemäni epub- ja mobipocket-käännökset Musta antologia -kirjasta: http://urs.fi/index.php?c=pub#black

Niissä toimii rivien tasaus, sisennys jne. ainakin Kindlellä sekä iBooksilla. Stanza-ohjelma ei jostain syystä tue sisennyksiä vaan iskee niiden tilalle tyhjän rivin, ja Bluefire ei puolestaan ymmärrä tyhjää riviä vaan jättää ne pois.

E-kirjat ovat teknisesti tällä hetkellä vielä alkumetreillään ja tilanne on vähän sama kuin selainrintamalla 10 vuotta sitten: kaksi selainta eivät näytä samaa sivua samalla tavalla. On ihan totta, että epub vaatisi lisää standardointia, samoin kuin lukuohjelmien ominaisuudet. Tällä hetkellä pitänee tyytyä siihen, että tekstit näkyvät oikein käytetyimmillä sovelluksilla, ja muilla ”tarpeeksi hyvin”.

Jaaha, valistunutta keskustelua e-kirjoista, kiitos.

Ensin taustatunnustus: olen kesäkuusta asti julkisesti (mm. HS ja Yle Aamu-tv) ja siispä loogisesti jo paljon ennen sitä ollut mukana uudenlaisessa e-kirjayrityksessä E-painos Oy, lisätietoa http://www.e-painos.com

Tarkoituksemme on muuntaa, välittää ja myydä suomalaisten kirjailijoiden ja heidän tekijänoikeuksien omistajien aiemmin julkaistuja kirjoja kaikkiin saatavilla oleviin digitaalisiin kanaviin. Tekijänoikeudet säilyvät täysin kirjailijoilla, ja mallissamme tekijä saa 75 % ulosmyyntihinnasta nettikauppoihin. Tekijä saa itse päättää hinnan, me toki neuvomme.

Olemme siis palveluyritys, joka auttaa tekijöitä – ja myös joitakin kustantajia, joiden kanssa olemme keskustelleet – saamaan teoksiaan julki sähköisesti.

Työstämme sopimusmallia Kirjailijaliiton ja Suomen Tietokirjailijat ry:n juristien kanssa, jotta homma menee ”oikein” ja aiomme pelata muutenkin avoimin kortein.

Olen työskennellyt kirja-alalla 15 vuotta ja seurannut 5 vuotta digitaalista murrosta, runsaan vuoden jo päivittäin varsinkin jenkkilän tapahtumia.

Ennustan, että kirjan elinkaari muotoutuu kaksiosaiseksi. Ensin on uutuusvaihe, ”kaupallinen ikkuna”, jossa kustantaja on e-kirjassakin (pystyessään) mukana. Tämä mahdollistaa kirjan tekemisessä syntyneiden todellisten (eikä halpojen) kulujen kattamisen ja vaatii entistä parempaa osaamista markkinoinnissa. (Oletan kustannustoimittamisen ja logistiikkaketjun ym. osaamisen säilyvän lähellä nykyistä.)

E-kirja mahdollistaa kirjan ikuisuusvaiheen. Perinteinen kustantaja voi edelleen tarjota klassikoiksi ja steadysellereiksi kohoaville teoksille printtiversion kanavan, mutta sähköisen version oikeudet tulevat siirtymään tekijöille 3 kuukauden – 2 vuoden aikavälillä julkaisusta. Tähän on monia loogisia ja vastaansanomattomia syitä, joita huomaan nyt ei-ehtiväni kirjoittamaan tähän (Helsingin Kirjamessut tulossa ja siellä toisia juttuja esillä)… jatkoa siis E-painoksen sivuilla jonain päivänä.

Perinteisiä kustantajia tarvitaan yhä, niiden painoarvot toki muuttuvat, ja e-kirja tulee painetun rinnalle sekä kilpailemaan pokkarivaiheessa.

(Palaan täällä muutamaan kommenttiin tekniikasta ja juridiikasta vielä jossain välissä. Kiitos asiallisesta keskustelun alusta.)

Laadukkaan e-kirjan tekeminen kunnolla vie oikeasti aikaa, varsinkin jos ei ole käytettävissä digitaalista tekstiaineistoa. Kirjan skannaaminen, ocr-tunnistaminen korjauksineen sekä työstäminen käsin xml-tasolla (oikein!) vaatii paitsi teknisen osaamisen myös luontaista tarkkuutta.

Valmiiksi sähköisestä tiedostosta matka on lyhyempi, mutta sekin vaatii työtä, muuten virheitä ei olisi. Janos Honkonen tuossa ylempänä ongelmakohtia ansiokkaasti selvittääkin.

Nykyisen kustannusprosessin kannalta muuntaminen on jonkinlainen lisäerä, koska se vaatii uuden prosessin. Vastaavasti jos tehdään ensin e-kirja ja halutaan sitten myös painettu versio, se aiheuttaa lisäkuluja.

Mitä tulee kirjailijoille tänä päivänä tarjottaviin e-kirjasopimuksiin (kuulemiani vuonna 2011 yhä aikarajattomat, 7 ja 5 vuoden), pidän niitä jossain määrin epäeettisinä, mutta se johtunee eniten siitä etteivät kotimaiset kustantajat itsekään vielä hahmota tulevaisuutta vaan toimivat aiempien mallien mukaisesti. Tämä on johtanut – viisaasti – siihen, että monet tekijät eivät luovuta e-oikeuksistaan.

Kohtalokkaammaksi peli käy puolin ja toisin, jos koko kustannussopimuksen allekirjoittamiseksi edellytetään myös e-oikeuksia.

E-kirjan aiheuttaman mahdollisen kilpailutilanteen juridisesta tulkinnasta on yksi ammattilaisen kommentti täällä:

http://www.suomentietokirjailijat.fi/?x18668=92882

(otsikolla ”Kommentti: Kirja-ala ei tarvitse kampittajia”, jos linkki ei toimi)

Jussi Keinonen

Suomalaisten e-kirjakauppojen tökeryyden ja surkeat hakuominaisuudet allekirjoitan täysin, samoin kuin DRM-suojauksien onnettomuuden. Mutta merkkivirheitä olen löytänyt vain ilmaisista ja/tai ulkomailta luratuista e-kirjoista/klassikoista. Uudet Suomesta ostetut e-kirjat ovat avautuneet oikein ja merkit ovat olleet kohdillaan.

Yksi asia, jonka ihmiset unohtavat kun mietitään miksi e-kirjojen lukulaitteet ovat hyviä, on ihmisten fyysiset ongelmat pokkareiden kanssa: on ranne- ja niveloireita jotka vaikeuttavat kirjojen pitämistä kädessä sekä tietenkin näkökyvyn ongelmat.

E-kirjojen lukulaite on pieni, kevyt ja ohut ja sitä on mielyttävä pitää kädessä. Kirjoja voi lukea helposti yhdellä kädellä. Lukulaitteissa saa myös suurennettua tekstin kokoa, mikä helpottaa heikkonäköisten lukukokemuksia.

On se kumma, että Suomessa aina väitellään sellaisista asioista jotka ovat menestyneet ulkomailla. Ihme, että Amazonia edes on olemassa jos kerran lukulaitteet ovat niin väärä lähestymistapa lukemiseen. Eikös se kirjan sanoma ole se tärkein eikä se miten sitä sanomaa luetaan?

Annetaan ihmisille valinta päättää miten niitä tarinoita luetaan, jookosta?

Kommentit on suljettu.