Pertti Nieminen: Joutilaan vaelluksesta. Lukuja Chuangtsen kirjasta. Otava 1991.
Vanhat viisaat kiinalaiset tiesivät kaiken olennaisen. Näin täytyy päätellä kun ajattelee, millaisella innolla heidän oppejaan on ammennettu länteen tämän vuosisadan aikana.
Pertti Niemisen suomennos Joutilaan vaelluksesta on runsas otos Chuangtsen kirjasta: se sisältää yli puolet alkuperäisestä 33 luvusta. Teoksen ensimmäiset katkelmat Nieminen julkaisi jo 1956 kiinalaisen viisauden valikoimassaan Keskitie.
Chuangtsen kirja on proosa-antologia, joka keskeisiltä osiltaan periytyy kolmannen ja neljännen vuosisadan taitteesta ennen ajanlaskun alkua. Kirjan vanhimmat osat ovat sitäkin vanhempia, mutta nykyisin tunnetun muotonsa se sai vasta 200-luvulla j.Kr.
Teos edustaa myöhäistä taolaisuutta, ja se muotoilee väljästi vapauden, hilpeyden ja luonnollisen elämän filosofiaa. Kirjallisesti se on aikansa parasta proosaa.
Tao te chingin jänteviin, aforistisiin lauseisiin viehtynyt voi hyvin jatkaa Chuangtsen parissa. Taolainen oppi tulee käsille ikään kuin avautuneena, selitettynä ja jokapäiväiseen elämään suhteutettuna.
Luonnonmukaisuus
Laotsen nimiin laitetussa Tao te chingissä ja Chuangtsen kirjassa toteutuu se kiinalaisen tradition piirre, että eri aikaisia kirjoituksia on lähdekritiikittömästi laitettu vanhan mestarin nimiin. Chuangtse on hieman todennäköisemmin historiallinen henkilö kuin Laotse, mutta mitään takuita siitä ei ole.
Chuangtsen kirja tuulettaa tavanomaisen ajattelun umpioita. Suhteuttava näkemys tasapainottaa yhtä hyvin arkiseen näpertelyyn takertumista kuin suuruudenhulluja uskonnollisia tai moraalisia väittämiä.
Omana aikanaan teoksen anekdootinomaiset jutut kohdistivat kritiikkiä jäykkää ja yhteiskuntaa pönkittävää kungfutselaisuutta kohtaan. Ajattomassa perspektiivissä kaikkinainen tekopyhyys joutuu naurunalaiseksi: mestariaan mielistelevä oppilas saa aina korvilleen.
Chuangtsen kirjassa luontoa ja sen ”kymmentätuhatta oliota” tarkastellaan oman olemassaolonsa tarkoituksenmukaisuuden ilmentyminä. Taolainen elämänihanne on tässä mielessä luonnonmukainen: ihmisen ei tule pyrkiä mihinkään vaan toimia sisäisestä voimasta. Tärkeä käsite on wu wei, teoton toiminta.
Huumori
Kiinalaisen viisauden ydinkohdat muotoutuvat usein paradokseiksi, mutta Chuangtsen kirjassa oppi tulee moninkertaisesti selitetyksi. Yhä uusin konkreettisin esimerkein todennetaan, miten taon, ten, ja wu wein periaatteet toteutuvat elävässä elämässä. Toistettuna paradoksien sisin mieli tulee lopulta omaksutuksi.
Joutilaan vaelluksesta on heterogeeninen sisällöltään eikä edellytä keskittynyttä alusta loppuun lukemista; sitä voi hyvin maistella sieltä täältä. Tärkeilyä vierastava huumori edesauttaa viisauksien sulattelua. Näin sanotaan esimerkiksi Tiukoista mielipiteistä:
Tiukat mielipiteet, ylväs käytös, syrjään vetäytyminen, tapojen halveksunta, korkealentoiset puheet, äreys, moitiskelu, ainainen pyrkimys pitää itseään muita parempana: siinä vuoristosolan erakon taipumukset, tuon maailman tuomitsijan, lahon pökkelön, jonka mielestä olisikin paras hypätä järveen.
Kirjasta voi myös poimia evästykseksi verrattomia tunnuslauseita: Joka tietää olevansa hölmö, ei ole suuri hölmö.
Nieminen näyttää uurastavan vanhan Kiinan kirjallisuuden parissa väsymättömästi; samalla käännöksistä välittyy työn tekemisen ilo. Kuten tavallista kirjan nootit ja kirjallisuusluettelo ovat runsaat ja johdattavat aiheesta enemmän kiinnostuvia lähteille.
Helsingin Sanomat 12.11.1991