Sonja Lindénin dokumenttielokuva No Man is an Island kertoo vanhasta miehestä, joka kirjoittaa kesämökin käyttöohjetta. Hän toivoo, että saatuaan sen valmiiksi hän voi jättää mökkinsä jälkipolville levollisin mielin.
Asetelma ehkä kuulostaa hassulta. Voin silti puolestani sanoa, ettei minun ole vaikeaa eläytyä vanhan miehen mielenmaisemaan. Aina mökillä ollessani, kun seurassani on läpiurbaaneja sukulaisia tai ystäviä, huomaan, että mielessä laadin taukoamatta ohjeita siitä, miten tämä tai tuo asia tulisi tehdä.
Näin se onnistuu paremmin. Näin se menee luontevasti.
Tarkasteltaviksi on joskus tullut kovin triviaaleja seikkoja: miten soutuveneeseen lastataan tavarat ja miten siinä sitten tulee liikkua, miten tehdään klapeja, miten puuhellalla olevan kattilan lämpötilaa säädellään. Jos lähdetään liikkeelle näinkin perustavista käytännön taidoista, voi hyvin ymmärtää, että ohjekirja uhkaa paisua valtavaksi.
Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys -romaanin kiehtova taite on se, kun unettomuustauti aiheuttaa Macondossa kollektiivisen muistinmenetyksen. Tämän haitan torjumiseksi ryhdytään kirjoittamaan esineisiin nimilappuja ja ohjeita. Lopulta José Arcadio Buendía päättelee, että kaikki elämän aikana karttuneet tiedot tulee joka päivä käsitellä alusta loppuun. Vain sillä tavoin tiedot ja taidot on mahdollista säilyttää.
Kesämökin käyttöohjeiden laatimisessa lienee kysymys yhtä syvällisestä tallentamisesta. Jos nimitykset unohtuvat, niiden edustamat asiat katoavat ja ihminen menettää siltä osin kosketuksensa todellisuuteen. Sisälläni asuva besserwisser haluaisi kirjoittaa ehkäpä koko elämän käyttöohjeet.
Kun mökillä käytän vaikkapa sanoja ”puikkari”, ”arina” tai ”kahdentoista voltin tasavirta”, käykin niin, ettei urbaani kumppani ymmärrä ilmauksen tarkoitusta. Kysymys on tietenkin tekemisen kulttuurista. Jos hän ei ole tottunut tällaiseen mökkielämään, turhaa kai edellyttää, että hän osaisi sen suoralta kädeltä.
Ilahdun aina tavattomasti, kun kohtaan käytännöllisiä ja monitaitoisia ihmisiä ja näen luovaa neuvokkuutta. Minun on vaikea uskoa, että oikeasti epäkäytännöllisiä ihmisiä olisi edes olemassa. Ehkä urbaanit mökillä pistäytyjät ovat poissaolevia ja ymmällään, koska he ovat ympäröivän luonnon lumoissa.
Mutta kesämökin käyttöohjeiden laatiminen saa jäädä. Työ tekijäänsä opettaa. Itse olen tänä kesänä huomannut, että mökkiaskareista kalan fileointi on liian huonon osaamisen varassa. Sitähän täytyy ruveta tutkimaan.
2 vastausta aiheeseen “Kesämökin käyttöohjeet”
Älä laadi kesämökin käyttöohjetta.
Isävainaallani sellaiset oli. Miten pinotaan klapit. Miten tyhjennetään huusinalusta. Miten tyhjennetään kaivo. Miten leikataan nurmikko. Miten sytytetään grilli. Miten grillataan. Miten mökillä on oltava (tehtävä koko ajan jotain, peffansa päällä istuminen ehdottomasti kielletty). Huom. kulki viime vuotensa kahdella kyynärkepillä, joten käyttöohjeita toteutin minä.
Seuraus: isä on ollut kuolleena neljä vuotta, mutta en käy mökillä. Se on tyhjänä. Vain säännöt kaikuvat joka nurkalla.
Miten mökillä käyttäydytään ja siihen tarvittavat ohjeet on varmaan paikallaan. Mutta vielä tärkeämpi on, miten rakennetaan ja huolletaan mökkia ja mitä tietoa siitä jää itselle, perheenjäsenille tai seuraaville omistajille. Jokaisen kiinteistön omistajan pitäisi ylläpitää talon – tai kesämökin ”huoltokirjaa”, johon on dokumentoitu kaikki kesäpaikkaa ja sen rakennuksia ja sen osia kuvaavat tiedot.
Yksi tärkeimmistä tiedoista on, millä pintakäsittelyaineilla ja millä sävyllä on mikäkin talon osa tehty, sillä eihän vuosien päästä voi muistaa mikä maali tai mikä sävy oli silloin aikanaan seinään vedetty. Samoin rakennuksen perustiedot, piirustukset, rakennekuvat sähkö- ja LVI-suunnitelmat jne. pitäisi olla aina saatavilla ja arkistoituna.
Itse olen pitänyt huoltokirjaa sekä omakotitalossa että kesämökillä, ja se on helpottanut vuosien varrella paljon, sillä heti löydän tiedon, koska mitkäkin pensaat on istutettu ja mitä ne ovat, millä väreillä on eri kohdat pintakäsitellyt/maalannut, koska ja millaisen kodinkoneen olen hankkinut jne.
Jos talo tai möki tulee joskus myyntiin, on helppo ostajalle kertoa historia, ja kuulostaahan se siltä, että taloa on myös aikanaan hoidettu ja huollettu – antaa turvallisuuden tunteen.
Huoltokirjoja saa mm. kirjakaupoista, mutta sen voi tehdä myös itse esim. word- tai exel-muotoisena, jota on helppo päivittää ja asiat ovat aina ajantasaisia.