Henkisistä opettajista

Olen seurannut monia henkisiä opettajia – etäisyyden päästä. Olen tarkkaillut, minne he menevät ja minne oppilaansa johdattavat.

Ja katso: ihmisen usko on suuri. Mutta halu uskoa on vieläkin suurempi. Muuan guru väittää elävänsä henkiravinnosta (prana), mutta salassa hän ahmii ruokaa. Selibaattia ylistävä mestari on todellisuudessa seksiaddikti, joka viettelee yhä uusia naisia saadessaan heitä seuraajikseen. Maailmaa syleilevän rakkauden apostoli pitää tarkkaan huolta siitä, että korkeat kurssimaksut on suoritettu tilille, eikä maksa avustajilleen senttiäkään palkkaa.

Miten se aina meneekin näin.

Jeesus Nasaretilainen oli juutalaisen lahkon perustaja, joka tuskin osasi aavistaa liikkeensä myöhempää karmivaa historiaa. Hän käytti tyypillisiä lahkojohtajien keinoja: manipulointia, suggestiota, silmänkääntötemppuja.

Jeesus epäilemättä oli taitava, karismaattinen puhuja, ja hän kykeni manipuloimaan suuriakin väkijoukkoja. Suggestion avulla hän sai ihmiset pauloihinsa ja uskotteli ruokkivansa heidät kylläisiksi muutamalla leivällä ja kalalla, vaikka kukaan ei saanut mitään suuhunsa.

Hänellä oli tietämystä psykosomaattisista oireista. Hän tunnisti katatonisia ja toiminnallisia häiriöitä ja tiesi, että hän saattoi väliaikaisesti poistaa oireet, vaikka toipuminen tuskin jäi pysyväksi. Aikalaiset uskoivat halvatun tai riivatun ihmeenomaiseen parantumiseen.

Erikoisen taitavasti Jeesus rakensi suggestion, joka liittyi hänen lähestyvään kuolemantuomioonsa ja sen täytäntöönpanoon. Toistuvasti hän kertoi, mitä tulisi tapahtumaan, ja seuraajat uskoivat näkevänsä juuri sen.

On varmaan tarpeetonta yrittää jälkikäteen määritellä, mikä persoonallisuushäiriö Jeesuksella oli, mutta aivan varmasti jokin. Jos mies julkisella paikalla väittää olevansa Jumalan poika, joko hänen todellisuudentajunsa on hämärtynyt tai hän valehtelee patologisesti.

1970-luvulta lähtien vaikuttanut U.G. Krishnamurti käänsi opetuksen ja guruuden idean ylösalaisin ja vei johtopäätöksensä yli kaikkien rajojen. Hän sanoi: ”Ei ole mitään ymmärrettävää, ei ole valaistumista. Älkää tulko tänne, minulla ei ole teille mitään annettavaa.”

U.G. halusi purkaa kaikista perimmäisistä kysymyksistä mystiikan, koska mihinkään niistä ei voinut vastata. Niihin vastaamisessa ei ollut mitään mieltä. Huolellisen käsiteanalyysin kautta hän osoitti jopa sen, ettei minuutta ole olemassa. Ihmisen luonnollinen tila on ajatuksista riippumatonta olemista, eikä kysely tai erittely tuo siihen mitään selvyyttä tai merkitystä.

Tämä maailma on gurujen. Ei varmaan ihmetytä se, että myös U.G.:n kaltaisella antifilosofilla on innokkaita kannattajia. Ihmiset turvautuvat henkisiin opettajiin eivätkä halua ottaa täyttä vastuuta omasta elämästään.