1
Tähtikirkas yö: taivas ritisee
ja pakkanen kynsii kasvoja.
Mutta sinun äänesi muisto
lämmittää minut ytimeen saakka.
2
Metsä on aivan hiljainen ja autio,
kukaan ei kulje sen poluilla,
ja kun vihreältä oksalta putoaa lunta,
sekin tapahtuu aivan äänettömästi.
3
Vain minä olen yhä valveilla,
vaikka muut hengittävät untansa,
ja aivan kuin pimeän takana olisi raja,
jota tuijotan herkeämättä aamuun asti.
4
Rannat jäätyvät, syvyys saa pian peitteen,
sulan reunassa putoilee hiljakseen lunta.
Vene makaa laiturin vierellä kumollaan,
sinä kuljet teilläsi mittaamattoman kaukana.